Pääoskillaattorin tehovahvistin. Verrattuna perinteisiin kiinteä- ja kaasulasereihin, kuitulasereilla on seuraavat edut: korkea muunnostehokkuus (valo-valomuunnostehokkuus yli 60 %), matala laserkynnys; yksinkertainen rakenne, työmateriaali on joustava väliaine, helppokäyttöinen; korkea säteen laatu (diffraktiorajaa on helppo lähestyä); laserlähdössä on monia spektriviivoja ja laaja viritysalue (455 ~ 3500 nm); pieni koko, kevyt, hyvä lämmönpoistovaikutus ja pitkä käyttöikä. Kuitenkin suhteellisen alhaisen lähtötehon vuoksi sen sovellusalue on ollut suuresti rajallinen. Kaksoispäällysteisen kuidun ja suuritehoisen puolijohdelaser (LD) -valmistustekniikan asteittaisen kypsymisen myötä kuitulaserien lähtöteho on parantunut huomattavasti, ja sen sovellusalue on myös laajentunut huomattavasti. Ultralyhyillä pulssilasereilla, joilla on suuri teho ja korkea säteen laatu, on houkuttelevia sovellusmahdollisuuksia valokuituviestinnän, lääketieteen, armeijan ja biologian aloilla, ja niistä on tullut yksi tämän hetken tutkimuskohteista. Ultralyhyen pulssin laserin saamiseksi optiseen kuituun on kaksi päätapaa: tilan lukitustekniikka ja Q-kytkentätekniikka. Mode-lukitut pulssikuitulaserit käyttävät pääasiassa erilaisia tekijöitä moduloidakseen värähteleviä pitkittäismuotoja ontelossa. Kun kullakin pitkittäismoodilla on määrätty vaihesuhde ja minkä tahansa vierekkäisen pitkittäismoodin välinen vaihe-ero on vakio, voidaan saavuttaa koherentti superpositio ultralyhyiden pulssien saamiseksi. , pulssin leveys voi olla suuruusluokkaa alipikosekuntia pienempään femtosekuntiin. Q-kytketyn pulssikuitulaserin on tarkoitus asettaa Q-kytkinlaite laserresonaattoriin ja toteuttaa pulssilaserin lähtö muuttamalla ajoittain ontelon häviötä, ja pulssin leveys voi olla luokkaa 10-9 s. Q-kytketyn tai tilalukitun tekniikan avulla voidaan saavuttaa erittäin suuri huipputeho, mutta yksittäisen Q-kytketyn tai tilalukitun laserin pulssienergia on usein hyvin rajallinen, mikä rajoittaa sen käyttöaluetta. Pulssienergian edelleen parantamiseksi on tarpeen käyttää vahvistustekniikkaa eli pääoskillaattorin tehovahvistuksen (MOPA) rakennetta. Tämän rakenteen omaavaan kuituun saadulla suurienergisellä pulssilaserilla on sama aallonpituus ja toistotaajuus kuin siemenvalonlähteellä, ja aika-alueen pulssin muoto ja leveys ovat lähes muuttumattomia. Pääoskillaattoriksi valitaan siemenvalolähde, jolla on tietty toistotaajuus ja pulssin leveys, ja tarvittava korkeaenerginen pulssilaserteho saadaan tehovahvistuksen jälkeen. Siksi on ihanteellinen valinta käyttää päävärähtelytehon vahvistustekniikkaa korkean pulssienergian ja korkean keskimääräisen lähtötehon saavuttamiseksi.
We use cookies to offer you a better browsing experience, analyze site traffic and personalize content. By using this site, you agree to our use of cookies.
Privacy Policy
