Superradiance-valonlähde (tunnetaan myös nimellä anASE valonlähde) on supersäteilyyn perustuva laajakaistavalolähde (valkoinen valonlähde). (Sitä kutsutaan usein virheellisesti superluminesoivaksi valonlähteeksi, joka perustuu eri ilmiöön, jota kutsutaan superfluoresenssiksi.) Yleensä superluminoiva valonlähde sisältää laservahvistusväliaineen, joka viritetään säteilemään valoa ja sitten vahvistetaan lähettämään valoa. Supersäteilyvalonlähteillä on erittäin alhainen ajallinen koherenssi johtuen niiden suuresta säteilykaistanleveydestä (verrattuna lasereihin). Tämä vähentää huomattavasti lasersäteissä usein havaittavien täpläysten todennäköisyyttä. Suuren tilakoherenssinsa ansiosta supersäteilyn valonlähteen lähtövalo on kuitenkin hyvin fokusoitunut (samanlainen kuin lasersäde) ja siksi paljon voimakkaampi kuin hehkulampusta saatu valo. Siksi tämä valonlähde soveltuu erittäin hyvin optiseen koherenssitomografiaan (Optical Coherence Tomography, OCT), laitteiden karakterisointiin (kuituoptisessa viestinnässä), gyroskooppeihin ja kuituoptisiin sensoreihin. Katso tarkempia sovelluksia kohdasta Superluminescent Diodes. Tärkeimmät superluminoivat valonlähteet ovatsuperluminesenssidiodit SLD:tja kuituvahvistimet. Kuitupohjaisilla valonlähteillä on suurempi lähtöteho, kun taas SLD:t ovat pienempiä ja halvempia. Molempien säteilykaistanleveys on vähintään useita nanometrejä ja kymmeniä nanometrejä, joskus jopa yli 100 nanometriä. Kuten kaikki suuren vahvistuksen ASE-lähteet, optinen takaisinkytkentä (esim. heijastukset kuituporteista) on tukahdutettava huolellisesti, jotta se voi tuottaa loislaserin vaikutuksia. Optisia kuituja käyttävien laitteiden osalta Rayleigh-sironna valokuidun sisällä voi vaikuttaa lopulliseen suorituskykyindeksiin.
We use cookies to offer you a better browsing experience, analyze site traffic and personalize content. By using this site, you agree to our use of cookies.
Privacy Policy
